Meillä, herttainen

Lapsena metsällä ei ollut väriä, vihreä oli olotila, nojattavaa ilmaa. Värit tulivat tilkkoina, se keltainen se valkoinen se tahmea purppura ja se hauras sininen, jonka eteen kyykistyi kuin keijunpesälle. Seitsemän tilkkaa tyynyn alla, jo viidettä oli vaikea löytää, äiti sanoi että kyllä ratamokin lasketaan. Näin joka vuosi unta isoisästä, hän nousi suohaudasta ja oli harmaa ja samettipintainen kuin homelaikku.

Nimeämeäminen

Sinulla on pieni kaunis nimi, sen sanominen kestää liian vähän aikaa vaikka ujutan kirjaimet ulos suustani yksitellen ja puhallan jokaiseen väliin kaihoisan kuolakuplan. Minä annan sinulle lempinimen joka jatkuu ja jatkuu ja kietoutuu hassusti kaulallesi ja hartioillesi ja sotkeutuu hiuksiisi, se on serpentiinistä tehty.

Minulla on pitkä painava nimi, raskas kantaa kuin ratakisko olalla, kömpelöittää kääntymistä kulmissa, muistuttaa siitä kaikesta. Kun sinä annat minulle lempinimen, se on lyhyt kuin nupinaula, kultainen nupinaula jota kannan salataskun pohjalla.

Helsinki School

Eräänä aamuna jätin korvatulpat korviini. Panin päähän pipon ja hupun, jonka nauhat kiristin kireälle. Hetken mietittyäni kiedoin hupun ympärille vielä huivin, sen ruudullisen jonka Esme oli ostanut Tallinnasta. Sinä päivänä näin kaikki äänet.

Aamiaispöydässä näin isän äänen tulevan hänen suustaan ja heiluttavan urheilusivuja. Näin alaoven rysähtävän kiinni ja ikkunan helähtävän. Näin bussin jyrisevän, näin koulun kellon soivan, se oli kaunis näky, kaikkien kasvot ja jalkaterät kääntyivät samaan suuntaan kuin kuviokellujilla. Näin matematiikanopettajan haukahtelevan aataminomena punaisena, näin Jokelan aukovan päätään, näin Mirjamin takaraivon asennosta hänen esittävän täsmälleen oikeita vastauksia.

Illalla menin rannalle ja näin tuulen vinkuvan paljaissa puissa ja niiden oksien rahisevan toisiaan vasten, katkeamaisillaan oleva kiipeilyoksa natisi ja narahteli rytmikkäästi. Näin aaltojen raapivan ja rouhivan kiviä ja pisaroiden poksuvan ja räiskähtelevän alassuin nukkuvan lasikuituveneen kylkeen. Näin simpukan ja nostin sen silmäni eteen.

Taidehalli

Oikeasti ihmisen silmät ovat takaraivossa, takaraivon sisäpuolella. Sen tietää siitä että ihminen näkee kaiken itsensä läpi. Näytä ihmiselle keinonahasta ommeltu ihme ja hän sanoo: meillä oli kotona tuollainen sohva kun olin pieni. Näytä ihmiselle kuperkeikkaa heittävä piispa ja hän sanoo: minäkin osaan tehdä kuperkeikan, tahdotko nähdä. Näytä ihmiselle rohkea teko ja hän sanoo: minä en kyllä tuollaista takkia panisi ikinä päälleni.

Ihmisen tekemä, ihmisen tehnyt

Asvaltissa ihottumaa, ruhjeita ja rohtumia
Murtumia, pullistumia, ryppyjä ja raskausarpia
Vieressä metsä
työntää keskosnukkaa.

Kuukauden rautatablettiannos korvauksetta

Utopia, dystopia, anemia. Puhalletunhauras maisema jossa läpikuultavat valkovuokot plaa plaa plaa. Kirves mättäälle, ronski kouraus rahkasammalta avohaavaan, viimeistellään likaisen kämmenen läimäyksellä hikiseen niskaan, hirvikärpänen perkele. Ei ihminen osaa kätkeä jälkiään, punaisessa purosessa kajoamisen haju. Palokärki vaikenee, kuuluu sirppisolujen laulu.

Ajattelen usein kaunokirjoituksen vetämistä suoraksi

Ajattelen usein kaunokirjoituksen vetämistä suoraksi. Että tarttuisi sanaa päästä kiinni ja kiskoisi tai ehkä hivuttaisi kunnes olisi vain viiva, ensin kihara sitten kireä, bassonkieli, kuuluisi kumea pom kun sitä rämpäyttäisi. Mutta mitä tapahtuisi teen viivoille ja ääkkösten yltä yksin jääville aaltoviivoille, niin ja iin ja jiin pisteille ja sille pikkuviivalle joka viimeistelee q-kirjaimen? Ne kai jäisivät lojumaan pitkin poikin niin kuin lumen alta paljastuvat tupakantumpit bussipysäkille. Tai joku oikein pihi voisi yrittää liittää ne viivan jatkoksi. Tämä on ainoa todellinen tapa mitata tekstiä, muuttaa sanat sanomat sanomiset kiistattomiksi.

Joskus ajattelen että se viiva olisikin lankaa, se alkaisi nopeasti valua lätäköksi lattialankuille, uhkaisi solmiutua, eikä solmuista lankasuttua niin vain mitata. Minä kerisin sen langan siistiksi palloksi ja se pallo kasvamistaan kasvaisi, vierittäisin sitä vierelläni, rennosti toisella kädellä, tai ehkä hyppelehtisin sen perässä kuin vanhan painokuvan pikkupoika vanteineen. Ja aikanaan, kun olisi aika, minä tilaisin kuumailmapallolennon ja kuormaisin keräni koriin. Kaukana kaukana taivaalla minä tarttuisin kiinni sen langan päästä ja sysäisin kerän alas, kas noin kävi sanoille, kas näin kävi kirjoitukselle.

Ja kaukana käänteisenä tähtitaivaana välimerkit, asvalttiin tallotut purukumit.

Pajamäki

Se harmaa josta koneet tehdään ja joka on kaunista vain kolhittuna, sitä minä taon, sitä minä nuijin ja vasaroin kunnes on jäljellä pelkkää pintaa kuin reikiä vaille pitsiä, siihen minä kietoudun. Se laskeutuu leningiksi jonka helmojen alle mahtuu kaikki, viisi vahtisotilasta karvahatuissa ja se tukkaansa pesevä tyttöpatsas tehtaanpuistosta, rikat ja muruset jotka olen jalansyrjällä työnnellyt harjanteeksi, koko eläintarha ja yksi tikkuaski, kaikki.

Kun tuuli yltyy sateen edellä, lehtien vaaleat alapuolet muodostavat hitaalle silmälle kuvioita

Lempeä madonna kumartuu vauvan puoleen, avaa kapalot hampaillaan, puraisee valkeasta vatsasta mehukkaan palan niin että rouskaus vain kuuluu, pyyhkii suunsa kämmenselkään, sitä tahraa voisi vaeltaa palvomaan kaukaa. Tunnustelee onko sädekehä siististi, iskee silmää, heilauttaa viitanreunan, sinisen viitan, vaalea sisäpuoli, kasvojensa peitoksi, suljettu.

Kirpputoritavaroita

Tosi vanha painava metallinen kulho 70-luvulta
Savesta astia koiran kuppi
Vihreä lasi pullo
Wanha Emali Kattila
Arabia (astia)
Soikea vanha puinen koriste seinälle
Kulho alusta
Hieno matkamuisto (moskovasta)
Jakkutakkivyöllä (käyttämätön)
Housu 44
Kiva lelu
Nyt! Sulka koriste!
Kirja (paasi linna)
Kirja
Kirja
Kirja
Kirja
Kirja
Koulu kirja

Alkuja

Antakaa meille
Hänkään ei tiedä
Miljoona pisamaa
Vaaleat ripset
Tuhat tyllihametta
Haudalle oli tuotu lintulauta.

Ämpärillä voi
Täällä ei saa
Hänellä oli jo
Annoin sen nimeksi
Voisitko sinä
Liftasin heidän kyytiinsä Lopella.

Lapsi ei ollut
Kukaan ei nähnyt
Lihaan painunut
Joko te tulitte
Minä en taida
Se soi vielä seuraavanakin päivänä.

Puhu mulle

Lirkuta lätise livertele lurittele pursota putkilosta paksua puhetta (pateettista pateeta) kiekuroiksi pahvisen piiraan pinnalle, kaadu selällesi marenkiin ja sotke työhaalarisi, kreemiin kengänpohjat.

Harhanäky hametta katsellessa

Omenankodaksi muuttuu morsian,
kiihtyen pyöriväksi, väräjöi
kuin hyrrä.

Päivähuone

Se on harmaa laatikko valoa täynnä, teräksisin kulmin, sillä on nimi. Nimeä ei kerrota. Sinne vie portaat, sorasta sänkiset, alla jää kuin kylmää poimuista ihoa, mitä sen alla on, mitä lihaa sen alla on, sitä ei kerrota. Punaiset kirjaimet, hennot nuolet sisustuksen väriin sävytetyt kylteissä kertovat minne matkasi olkoon ja mikä ovi takanasi lukitaan.

Ja soikealla sohvalla käytävän päässä istuu tyttö limainen kultainen tukka selkänojalla levällään, viltin alla näivettynyt merenneidonpyrstö ja yksinäinen ulpukankukka. Anna hänelle simpukka kädestäsi, sulje se hänen nyrkkiinsä, nosta nyrkki hänen huulilleen, katso että hän suutelee, katso että koskettaa kunnolla.

Olen unohtanut lukea iltarukouksen

Olen unohtanut lukea iltarukouksen. Iltarukous kuuluu: minä olen ruma minulla on kyynärpäät kaarnaa, minä olen ruma minulla on silminä hiekalle pudonneet suomut, minä olen ruma minä olen leveä ja kapea ja kulmikas ja laakea. Ja vielä minä olen ruma minun karvani huojuvat tuulessa, minä olen ruma minä olen pehmeä ja minuun jää kuoppa, minä olen ruma minun korvissani killuu väärä laulu eikä minua kukaan voi koskaan rakastaa. Olen unohtanut lukea iltarukouksen ja minua varmasti rangaistaan.

Tytöt olivat hellin käsin letittäneet

Tytöt olivat hellin käsin letittäneet toistensa hiukset, vetäneet kiinni kiukkuisesti kirahtavat vetoketjut, sitoneet samppanjanväriset silkkivyöt rusetille ristiselän päälle, taittaneet piiloon kiinnitysnauhat ja nuolaisseet pois kyynelpisarat tekoripsien kärjistä. Nyt he ojensivat ryhtinsä, katsoivat toisiaan ja näkivät kutsuvan korillisen pulleita puuteripintaisia hedelmiä.

Viimekesä

Hella ei vedä, keltainen savu tunkeutuu levyjen raoista, leyhyy tuulessa kuin kasvaisi lammen pohjasta. Sukellan savun alle ja kurkistan sisään luukusta, liekki on laonnut, se pisaroi sinisenä, tuli ja vesi ovat menneet sekaisin. Jos nyt menisin lammelle, se hölskyisi oranssia, liplattaen liekit nuolisivat laituria, muta kovettuisi ja halkeilisi, haisisi paistettu sammakko.

Lammen rannassa heinä on kulottunut, se mikä on taipuisaa ja kosteaa tulee kuivaksi ja katkeaa, se mikä on kuivaa pehmenee ja mätänee, laiturista menee jalka läpi, kauniista harmaasta laiturista joka keräsi lämmön lepääjälle, niljaisessa puussa kellervää sienikasvustoa.

Ja nyt polttavat säteet poraavat meihin pieniä reikiä painajaisten tulla. Reikiin ryömii hyönteisiä, asettuu taloksi, kovertaa käytäviä, munii, erittää herkullista myrkkyä. Meidän päämme tuottavat aavistuksia, vavistuksia, vaatimuksia.

Ursula

Riisun sinulta kukikkaan hilkan, valkoisen esiliinan, nahkaiset tossut, ruudullisen leningin ja pitsireunaiset alushousut, avaan nutturasi, ravistan auki keltaiset suortuvat. Nurmikolla parvekkeen alla on lysyyn painunut puhallettava keltainen kahluuallas, pohjalla pieni lämpäre vihertävää vettä. Pihlaja on helteestä väsynyt, linnut kirkuvat läpitunkevia, auringolla mustat rajat kuin munankeltuaisella. Puen sinulle poliisihatun, baseball-takin, potkuhousut, prinsessan mekon, enkelinsiivet ja aidon näköisen turkismuhvin. Otan kiinni pulleasta kädestäsi ja nostan sinut parvekkeen kaiteen yli. Silmäsi rävähtävät auki. Kiikuttelen sinua hiljaa, ei sinua pelota. Kahluuallas on suoraan alapuolella. Sisällä sohva narahtaa, äiti kääntyy, ynisee jotakin sohvatyynyyn.

Ylimmän kerroksen ikkunassa on kauniit verhot

Ylimmän kerroksen ikkunassa on kauniit verhot, siellä minä voisin asua. Asuisin siellä pojan kanssa joka saisi minut tuntumaan tytöltä. Minulla olisi lähetystorilta löytynyt mekko joka kuitenkin olisi aivan oikean kokoinen ja minä osaisin asustaa sen tilanteeseen sopivasti ja tehdä tofusta ruokaa. Ja minä ja se poika kävisimme yhdessä kaupassa lauantaiaamupäivinä ja näyttäisimme hedelmätiskin kahden puolen seisoessammekin siltä että silmämme sanovat jotakin minkä vain meidän korvamme kuulevat, eikä meillä olisi sohvaa eikä sen edessä matalaa pöytää eikä sillä iltapäivälehteä eikä sen välissä karhukirjettä.

Ja ennen kuin jatkan kaivamista minä venyttelen väsynyttä selkääni ja lämpimikseni hieron veren sotkemia kämmeniäni ja vilkaisen vielä kerran ylimmän kerroksen ikkunaan, siinä on kauniit verhot, siellä minä voisin asua.

Se laulu on kuultava läpi

Rickie Lee Jonesin läpi kuulsi Maritta Kuula, jokaisen pisteenikin läpi kuultaa pilkku, ja tietenkin kevät, kaikesta kevät. Ajatukset kuin verkkoon vangitut ilmapallot yökerhon katossa tai nyrkillinen konfettia, kun ne päästetään irti on kaikki hetken kaunista, kauniimpaa, pysäytyskuvassa kauneinta ja seuraavana hetkenä jalkoihin tallottu. Salin tyhjennyttyä heilahtelevat vielä hetken aikaa kuoritut johdonpäät, melkein koskettavat, koskettavatko, eivät kosketa, kipinä kylmenee, kipinä nukahtaa rikinkeltaiseen uneen.

Eläin, eläit, eläi

Näin naisen joka muuttui oravaksi ja karhun joksi nainen oli muuttunut ja silloin tajusin. Ei se ole kaasunaamari joka päästäni kasvaa, ei kuormaajan kauha, ei snorkkeli eikä antenni, se on kuono. Aitauksestaan karanneen ahman kuono, vanhan ahman kuolajäinen haaskanrepimä kuono johon tuuli käy ja kertoo kuinka kaukana kaikki vielä on, hyinen tuuli.

Maailmalla on hilsettä

Ja vielä minä sinulle pölystä kirjoitan, sillä pöly pääsee kaikkialle ja palaa aina. Likaa on se mikä on väärässä paikassa, mutta missä on pölyn oikea paikka? Pölyn paikka on poissa.

Huuhdo se rievusta viemäriin, suuntaa sitä kohti imevä ilmavirta, huiski sitä kauemmas, säikäytä se hajalleen, tomuta ja tuuleta mutta älä välitä se laskeutuu taas, taas se laskeutuu, näkymätön nukka, harmaa hahtuvainen harso, anna olla, piirrä siihen sormella. Piirrä sydän ja nimikirjaimet, piirrä pilvi, piirrä pääkallo.

Pöly on puhetta, joka hetki sitä tulee lisää niin kuin joka päivä joutuu uudestaan sanomaan huomenta, kiitos, anteeksi, saisinko, rakastan rakastan, anteeksi mutta saisinko.

Reellä pääsee

Kuinka, kauan, kestää, kunnes, kauas, kaunis, kerros, kierros, tuonnos, viennos, väännös, käännös, kuinka, kauan, kestää, kunnes.

Estään, pestään, mennään, metsään, viedään, tuodaan, juostaan, kuollaan, voidaan, soidaan, aamunkoidaan, siedään, suodaan, kunnes, kuollaan.

Tuolla, tiellä, teillä, täällä, talvi, teeri, tilhi, turpa, siellä, syillä, sormi, sorvi, tuokkonen, tusina, tuhat.

Minä sinulle putkiremontin näytän

Minä kirjoitan sinulle putkiremontista, siitä kuinka kirjahyllyni on kalmankalpeassa kevytpeitteessään kuin seinänkokoinen seitifilee, kuinka takapihan jätelavalta erottuu kaakelinsiru johon on hammastahnalla liimattu musta hius, kolmen viikon juurikasvu, se oli se ilta kun seinä sai lohduttaa otsaani. Minä kirjoitan sinulle työmaan siivoojasta joka laulaa rapussa vietnamiksi ja näyttää takaa lapselta mutta on edestä paljon nähnyt, kirjoitan sinulle tuuletusparvekkeelta avautuvasta vesiliukumäen näköisestä roskakuilusta ja kaikesta siitä mitä olen sinne salaa heittänyt. Minä kirjoitan siitä miltä tuntuu kun ei voi mennä kotiinsa ja menee kuitenkin ja istuu jätesäkkipinon päällä pölyiset tohvelit jalassa ja pitelee muovimukista molemmin käsin. Mutta minä en kirjoita niitä anekdootteja jotka olen tallettanut vasemman korvan taakse tukalien tunnelmien taltuttamista varten (sillä putkiremontti on kuin syöpä tai sää, kaikkihan tuntee jonkun joka on sen kokenut).

Minä kirjoitan sinulle siitä kuinka näin sinut kadulla ja kasvatin kiireesti karvaiset kaninkorvat ettet sinä minua tunnistaisi, ja siitä minä kirjoitan kuinka aina täytyy purkaa ennen kuin voi kuivattaa, eristää, tasoittaa, laatoittaa, nousta seisomaan ja pyyhkäistä sormellaan sileää kylmää pintaa.

Sanovat sitä saneeraukseksi

Minä ja aivoaaltoystäväni syömme kieltä (syömme englantia) leivokseksi, ironiaa niin paksua että voi veitsellä leikata leikkaamme palasiksi kolmiomaisiksi kuin hainevä, mässytämme kuola roiskuen sitä mitä kunnon ihmiset imeskelevät, irtokirjaimia ropisee rinnuksille, tässä on pitkät rivit ei tämä ole runoa, ei tälle saa nauraa.