sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Ursula

Riisun sinulta kukikkaan hilkan, valkoisen esiliinan, nahkaiset tossut, ruudullisen leningin ja pitsireunaiset alushousut, avaan nutturasi, ravistan auki keltaiset suortuvat. Nurmikolla parvekkeen alla on lysyyn painunut puhallettava keltainen kahluuallas, pohjalla pieni lämpäre vihertävää vettä. Pihlaja on helteestä väsynyt, linnut kirkuvat läpitunkevia, auringolla mustat rajat kuin munankeltuaisella. Puen sinulle poliisihatun, baseball-takin, potkuhousut, prinsessan mekon, enkelinsiivet ja aidon näköisen turkismuhvin. Otan kiinni pulleasta kädestäsi ja nostan sinut parvekkeen kaiteen yli. Silmäsi rävähtävät auki. Kiikuttelen sinua hiljaa, ei sinua pelota. Kahluuallas on suoraan alapuolella. Sisällä sohva narahtaa, äiti kääntyy, ynisee jotakin sohvatyynyyn.

2 kommenttia:

ilona kirjoitti...

oon koukussa sun juttuun.

tää on erikoisen kaunis ja pelottava.

Tosikko kirjoitti...

voi ei! eiku siis voi kiitos!