Hella ei vedä, keltainen savu tunkeutuu levyjen raoista, leyhyy tuulessa kuin kasvaisi lammen pohjasta. Sukellan savun alle ja kurkistan sisään luukusta, liekki on laonnut, se pisaroi sinisenä, tuli ja vesi ovat menneet sekaisin. Jos nyt menisin lammelle, se hölskyisi oranssia, liplattaen liekit nuolisivat laituria, muta kovettuisi ja halkeilisi, haisisi paistettu sammakko.
Lammen rannassa heinä on kulottunut, se mikä on taipuisaa ja kosteaa tulee kuivaksi ja katkeaa, se mikä on kuivaa pehmenee ja mätänee, laiturista menee jalka läpi, kauniista harmaasta laiturista joka keräsi lämmön lepääjälle, niljaisessa puussa kellervää sienikasvustoa.
Ja nyt polttavat säteet poraavat meihin pieniä reikiä painajaisten tulla. Reikiin ryömii hyönteisiä, asettuu taloksi, kovertaa käytäviä, munii, erittää herkullista myrkkyä. Meidän päämme tuottavat aavistuksia, vavistuksia, vaatimuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti