tiistai 2. maaliskuuta 2010
Sanovat sitä saneeraukseksi
Minä ja aivoaaltoystäväni syömme kieltä (syömme englantia) leivokseksi, ironiaa niin paksua että voi veitsellä leikata leikkaamme palasiksi kolmiomaisiksi kuin hainevä, mässytämme kuola roiskuen sitä mitä kunnon ihmiset imeskelevät, irtokirjaimia ropisee rinnuksille, tässä on pitkät rivit ei tämä ole runoa, ei tälle saa nauraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
tosikko palaa. <3
Luulin ettet tule ikinä takaisin.
oho
(ja sanavahvistuskin oli sattuvasti "voyoi")
tervetuloa takaisin!
on ollut kova ikävä.
ilmaisen täten syvän iloni näistä teksteistä.
kiitos vihdoin, olen niin kaivannut
Anonyymi 1, niin minäkin jo luulin. Nyt näköjään luulen vaikka mitä muuta.
Lähetä kommentti