Päivähuone

Se on harmaa laatikko valoa täynnä, teräksisin kulmin, sillä on nimi. Nimeä ei kerrota. Sinne vie portaat, sorasta sänkiset, alla jää kuin kylmää poimuista ihoa, mitä sen alla on, mitä lihaa sen alla on, sitä ei kerrota. Punaiset kirjaimet, hennot nuolet sisustuksen väriin sävytetyt kylteissä kertovat minne matkasi olkoon ja mikä ovi takanasi lukitaan.

Ja soikealla sohvalla käytävän päässä istuu tyttö limainen kultainen tukka selkänojalla levällään, viltin alla näivettynyt merenneidonpyrstö ja yksinäinen ulpukankukka. Anna hänelle simpukka kädestäsi, sulje se hänen nyrkkiinsä, nosta nyrkki hänen huulilleen, katso että hän suutelee, katso että koskettaa kunnolla.