Ja kun

Teen sinusta pesän
Kannan nokassa kynnenpaloja hiuksia kuollutta solukkoa rupia ja untuvaa
muuraan syljellä vallin.

Puhunta

Ketto nousee kieleltä, harmaa solukko leijuu suusta ulos ja huntuuntuu kasvojen eteen, aukeaa kaihinen maisema. Suljen huulet; meressä maiti kuivuu, sataa suoloina, suomut pörhistyvät. Äänesi paakkuuntuu ja painavoituu eikä enää hengitäkään kohoillen sylissäni.