lauantai 10. huhtikuuta 2010

Kun tuuli yltyy sateen edellä, lehtien vaaleat alapuolet muodostavat hitaalle silmälle kuvioita

Lempeä madonna kumartuu vauvan puoleen, avaa kapalot hampaillaan, puraisee valkeasta vatsasta mehukkaan palan niin että rouskaus vain kuuluu, pyyhkii suunsa kämmenselkään, sitä tahraa voisi vaeltaa palvomaan kaukaa. Tunnustelee onko sädekehä siististi, iskee silmää, heilauttaa viitanreunan, sinisen viitan, vaalea sisäpuoli, kasvojensa peitoksi, suljettu.

3 kommenttia:

pazi-i-j kirjoitti...

jos nää tekstit olisivat jotain jääkaapissa, heräisin yöllä, kun kaikki muut nukkuvat, ja hiipisin jääkaapille salavihkaisen kummituseläimen elkein ja keittiön täyttäisivät ryystävät mussutusäänet

tsikko kirjoitti...

ehkä ne olisivat nestemäiseksi muuttuneita päärynöitä, jotka toissapäivänä kaadoin pois jääkaapin vihanneslaatikosta.

Anonyymi kirjoitti...

Kosketti, sattuneesta syystä. Etenkin tuo sädekehän siisteys. T. Parsa