Pajamäki

Se harmaa josta koneet tehdään ja joka on kaunista vain kolhittuna, sitä minä taon, sitä minä nuijin ja vasaroin kunnes on jäljellä pelkkää pintaa kuin reikiä vaille pitsiä, siihen minä kietoudun. Se laskeutuu leningiksi jonka helmojen alle mahtuu kaikki, viisi vahtisotilasta karvahatuissa ja se tukkaansa pesevä tyttöpatsas tehtaanpuistosta, rikat ja muruset jotka olen jalansyrjällä työnnellyt harjanteeksi, koko eläintarha ja yksi tikkuaski, kaikki.