Harhanäky hametta katsellessa

Omenankodaksi muuttuu morsian,
kiihtyen pyöriväksi, väräjöi
kuin hyrrä.

Päivähuone

Se on harmaa laatikko valoa täynnä, teräksisin kulmin, sillä on nimi. Nimeä ei kerrota. Sinne vie portaat, sorasta sänkiset, alla jää kuin kylmää poimuista ihoa, mitä sen alla on, mitä lihaa sen alla on, sitä ei kerrota. Punaiset kirjaimet, hennot nuolet sisustuksen väriin sävytetyt kylteissä kertovat minne matkasi olkoon ja mikä ovi takanasi lukitaan.

Ja soikealla sohvalla käytävän päässä istuu tyttö limainen kultainen tukka selkänojalla levällään, viltin alla näivettynyt merenneidonpyrstö ja yksinäinen ulpukankukka. Anna hänelle simpukka kädestäsi, sulje se hänen nyrkkiinsä, nosta nyrkki hänen huulilleen, katso että hän suutelee, katso että koskettaa kunnolla.

Olen unohtanut lukea iltarukouksen

Olen unohtanut lukea iltarukouksen. Iltarukous kuuluu: minä olen ruma minulla on kyynärpäät kaarnaa, minä olen ruma minulla on silminä hiekalle pudonneet suomut, minä olen ruma minä olen leveä ja kapea ja kulmikas ja laakea. Ja vielä minä olen ruma minun karvani huojuvat tuulessa, minä olen ruma minä olen pehmeä ja minuun jää kuoppa, minä olen ruma minun korvissani killuu väärä laulu eikä minua kukaan voi koskaan rakastaa. Olen unohtanut lukea iltarukouksen ja minua varmasti rangaistaan.

Tytöt olivat hellin käsin letittäneet

Tytöt olivat hellin käsin letittäneet toistensa hiukset, vetäneet kiinni kiukkuisesti kirahtavat vetoketjut, sitoneet samppanjanväriset silkkivyöt rusetille ristiselän päälle, taittaneet piiloon kiinnitysnauhat ja nuolaisseet pois kyynelpisarat tekoripsien kärjistä. Nyt he ojensivat ryhtinsä, katsoivat toisiaan ja näkivät kutsuvan korillisen pulleita puuteripintaisia hedelmiä.

Viimekesä

Hella ei vedä, keltainen savu tunkeutuu levyjen raoista, leyhyy tuulessa kuin kasvaisi lammen pohjasta. Sukellan savun alle ja kurkistan sisään luukusta, liekki on laonnut, se pisaroi sinisenä, tuli ja vesi ovat menneet sekaisin. Jos nyt menisin lammelle, se hölskyisi oranssia, liplattaen liekit nuolisivat laituria, muta kovettuisi ja halkeilisi, haisisi paistettu sammakko.

Lammen rannassa heinä on kulottunut, se mikä on taipuisaa ja kosteaa tulee kuivaksi ja katkeaa, se mikä on kuivaa pehmenee ja mätänee, laiturista menee jalka läpi, kauniista harmaasta laiturista joka keräsi lämmön lepääjälle, niljaisessa puussa kellervää sienikasvustoa.

Ja nyt polttavat säteet poraavat meihin pieniä reikiä painajaisten tulla. Reikiin ryömii hyönteisiä, asettuu taloksi, kovertaa käytäviä, munii, erittää herkullista myrkkyä. Meidän päämme tuottavat aavistuksia, vavistuksia, vaatimuksia.

Ursula

Riisun sinulta kukikkaan hilkan, valkoisen esiliinan, nahkaiset tossut, ruudullisen leningin ja pitsireunaiset alushousut, avaan nutturasi, ravistan auki keltaiset suortuvat. Nurmikolla parvekkeen alla on lysyyn painunut puhallettava keltainen kahluuallas, pohjalla pieni lämpäre vihertävää vettä. Pihlaja on helteestä väsynyt, linnut kirkuvat läpitunkevia, auringolla mustat rajat kuin munankeltuaisella. Puen sinulle poliisihatun, baseball-takin, potkuhousut, prinsessan mekon, enkelinsiivet ja aidon näköisen turkismuhvin. Otan kiinni pulleasta kädestäsi ja nostan sinut parvekkeen kaiteen yli. Silmäsi rävähtävät auki. Kiikuttelen sinua hiljaa, ei sinua pelota. Kahluuallas on suoraan alapuolella. Sisällä sohva narahtaa, äiti kääntyy, ynisee jotakin sohvatyynyyn.

Ylimmän kerroksen ikkunassa on kauniit verhot

Ylimmän kerroksen ikkunassa on kauniit verhot, siellä minä voisin asua. Asuisin siellä pojan kanssa joka saisi minut tuntumaan tytöltä. Minulla olisi lähetystorilta löytynyt mekko joka kuitenkin olisi aivan oikean kokoinen ja minä osaisin asustaa sen tilanteeseen sopivasti ja tehdä tofusta ruokaa. Ja minä ja se poika kävisimme yhdessä kaupassa lauantaiaamupäivinä ja näyttäisimme hedelmätiskin kahden puolen seisoessammekin siltä että silmämme sanovat jotakin minkä vain meidän korvamme kuulevat, eikä meillä olisi sohvaa eikä sen edessä matalaa pöytää eikä sillä iltapäivälehteä eikä sen välissä karhukirjettä.

Ja ennen kuin jatkan kaivamista minä venyttelen väsynyttä selkääni ja lämpimikseni hieron veren sotkemia kämmeniäni ja vilkaisen vielä kerran ylimmän kerroksen ikkunaan, siinä on kauniit verhot, siellä minä voisin asua.

Se laulu on kuultava läpi

Rickie Lee Jonesin läpi kuulsi Maritta Kuula, jokaisen pisteenikin läpi kuultaa pilkku, ja tietenkin kevät, kaikesta kevät. Ajatukset kuin verkkoon vangitut ilmapallot yökerhon katossa tai nyrkillinen konfettia, kun ne päästetään irti on kaikki hetken kaunista, kauniimpaa, pysäytyskuvassa kauneinta ja seuraavana hetkenä jalkoihin tallottu. Salin tyhjennyttyä heilahtelevat vielä hetken aikaa kuoritut johdonpäät, melkein koskettavat, koskettavatko, eivät kosketa, kipinä kylmenee, kipinä nukahtaa rikinkeltaiseen uneen.

Eläin, eläit, eläi

Näin naisen joka muuttui oravaksi ja karhun joksi nainen oli muuttunut ja silloin tajusin. Ei se ole kaasunaamari joka päästäni kasvaa, ei kuormaajan kauha, ei snorkkeli eikä antenni, se on kuono. Aitauksestaan karanneen ahman kuono, vanhan ahman kuolajäinen haaskanrepimä kuono johon tuuli käy ja kertoo kuinka kaukana kaikki vielä on, hyinen tuuli.

Maailmalla on hilsettä

Ja vielä minä sinulle pölystä kirjoitan, sillä pöly pääsee kaikkialle ja palaa aina. Likaa on se mikä on väärässä paikassa, mutta missä on pölyn oikea paikka? Pölyn paikka on poissa.

Huuhdo se rievusta viemäriin, suuntaa sitä kohti imevä ilmavirta, huiski sitä kauemmas, säikäytä se hajalleen, tomuta ja tuuleta mutta älä välitä se laskeutuu taas, taas se laskeutuu, näkymätön nukka, harmaa hahtuvainen harso, anna olla, piirrä siihen sormella. Piirrä sydän ja nimikirjaimet, piirrä pilvi, piirrä pääkallo.

Pöly on puhetta, joka hetki sitä tulee lisää niin kuin joka päivä joutuu uudestaan sanomaan huomenta, kiitos, anteeksi, saisinko, rakastan rakastan, anteeksi mutta saisinko.

Reellä pääsee

Kuinka, kauan, kestää, kunnes, kauas, kaunis, kerros, kierros, tuonnos, viennos, väännös, käännös, kuinka, kauan, kestää, kunnes.

Estään, pestään, mennään, metsään, viedään, tuodaan, juostaan, kuollaan, voidaan, soidaan, aamunkoidaan, siedään, suodaan, kunnes, kuollaan.

Tuolla, tiellä, teillä, täällä, talvi, teeri, tilhi, turpa, siellä, syillä, sormi, sorvi, tuokkonen, tusina, tuhat.

Minä sinulle putkiremontin näytän

Minä kirjoitan sinulle putkiremontista, siitä kuinka kirjahyllyni on kalmankalpeassa kevytpeitteessään kuin seinänkokoinen seitifilee, kuinka takapihan jätelavalta erottuu kaakelinsiru johon on hammastahnalla liimattu musta hius, kolmen viikon juurikasvu, se oli se ilta kun seinä sai lohduttaa otsaani. Minä kirjoitan sinulle työmaan siivoojasta joka laulaa rapussa vietnamiksi ja näyttää takaa lapselta mutta on edestä paljon nähnyt, kirjoitan sinulle tuuletusparvekkeelta avautuvasta vesiliukumäen näköisestä roskakuilusta ja kaikesta siitä mitä olen sinne salaa heittänyt. Minä kirjoitan siitä miltä tuntuu kun ei voi mennä kotiinsa ja menee kuitenkin ja istuu jätesäkkipinon päällä pölyiset tohvelit jalassa ja pitelee muovimukista molemmin käsin. Mutta minä en kirjoita niitä anekdootteja jotka olen tallettanut vasemman korvan taakse tukalien tunnelmien taltuttamista varten (sillä putkiremontti on kuin syöpä tai sää, kaikkihan tuntee jonkun joka on sen kokenut).

Minä kirjoitan sinulle siitä kuinka näin sinut kadulla ja kasvatin kiireesti karvaiset kaninkorvat ettet sinä minua tunnistaisi, ja siitä minä kirjoitan kuinka aina täytyy purkaa ennen kuin voi kuivattaa, eristää, tasoittaa, laatoittaa, nousta seisomaan ja pyyhkäistä sormellaan sileää kylmää pintaa.

Sanovat sitä saneeraukseksi

Minä ja aivoaaltoystäväni syömme kieltä (syömme englantia) leivokseksi, ironiaa niin paksua että voi veitsellä leikata leikkaamme palasiksi kolmiomaisiksi kuin hainevä, mässytämme kuola roiskuen sitä mitä kunnon ihmiset imeskelevät, irtokirjaimia ropisee rinnuksille, tässä on pitkät rivit ei tämä ole runoa, ei tälle saa nauraa.