Ajattelen usein kaunokirjoituksen vetämistä suoraksi. Että tarttuisi sanaa päästä kiinni ja kiskoisi tai ehkä hivuttaisi kunnes olisi vain viiva, ensin kihara sitten kireä, bassonkieli, kuuluisi kumea pom kun sitä rämpäyttäisi. Mutta mitä tapahtuisi teen viivoille ja ääkkösten yltä yksin jääville aaltoviivoille, niin ja iin ja jiin pisteille ja sille pikkuviivalle joka viimeistelee q-kirjaimen? Ne kai jäisivät lojumaan pitkin poikin niin kuin lumen alta paljastuvat tupakantumpit bussipysäkille. Tai joku oikein pihi voisi yrittää liittää ne viivan jatkoksi. Tämä on ainoa todellinen tapa mitata tekstiä, muuttaa sanat sanomat sanomiset kiistattomiksi.
Joskus ajattelen että se viiva olisikin lankaa, se alkaisi nopeasti valua lätäköksi lattialankuille, uhkaisi solmiutua, eikä solmuista lankasuttua niin vain mitata. Minä kerisin sen langan siistiksi palloksi ja se pallo kasvamistaan kasvaisi, vierittäisin sitä vierelläni, rennosti toisella kädellä, tai ehkä hyppelehtisin sen perässä kuin vanhan painokuvan pikkupoika vanteineen. Ja aikanaan, kun olisi aika, minä tilaisin kuumailmapallolennon ja kuormaisin keräni koriin. Kaukana kaukana taivaalla minä tarttuisin kiinni sen langan päästä ja sysäisin kerän alas, kas noin kävi sanoille, kas näin kävi kirjoitukselle.
Ja kaukana käänteisenä tähtitaivaana välimerkit, asvalttiin tallotut purukumit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tai sitten voisi käydä vähän niin kuin McEwanin Ikuisessa rakkaudessa. Olisit siellä kuumailmapallon korissa odottelemassa lähtöä sanalankapallosi kanssa, kun yhtäkkiä tapahtuisi jotakin kamalaa ja pallo alkaisi kohota ennenaikaisesti. Olisit ehkä liian kevyt. Ihmiset juoksisivat kauhuissaan kohti kuumailmapalloa pelastaakseen sinut, mutta eivät osaisi toimia riittävän hyvin yhdessä. Sinäkin näyttäisit järkyttyneeltä. Langanpätkä olisi jäänyt roikkumaan korin ulkopuolelle ja rohkein pelastaja tarrautuisi siihen. Pallo kuitenkin kohoaisi ja kohoaisi eikä pelastaja painaisi riittävästi, jotta pallo laskeutuisi, eikä hän pääsisi kiipeämään koriinkaan asti. Hyvin korkealla hän putoaisi ja murskaantuisi kiviin. Sinä jatkaisit pallossa yhä ylemmäs. Tai ehkä laskeutuisit nätisti jollekin vihreälle niitylle kaukana kaikista ja kaikesta.
Mielenkiintoinen idea! Tuon tosin voisi tehdä vaan ns. vanhalle kaunolle. Nykyisessä käsialakirjoituksessa kirjaimet ei välttämättä aina yhdistykään, kääk!
Tämä on hyvä. Omaa.
Parsasi
Lähetä kommentti