torstai 1. heinäkuuta 2010

Meillä, herttainen

Lapsena metsällä ei ollut väriä, vihreä oli olotila, nojattavaa ilmaa. Värit tulivat tilkkoina, se keltainen se valkoinen se tahmea purppura ja se hauras sininen, jonka eteen kyykistyi kuin keijunpesälle. Seitsemän tilkkaa tyynyn alla, jo viidettä oli vaikea löytää, äiti sanoi että kyllä ratamokin lasketaan. Näin joka vuosi unta isoisästä, hän nousi suohaudasta ja oli harmaa ja samettipintainen kuin homelaikku.