sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Helsinki School

Eräänä aamuna jätin korvatulpat korviini. Panin päähän pipon ja hupun, jonka nauhat kiristin kireälle. Hetken mietittyäni kiedoin hupun ympärille vielä huivin, sen ruudullisen jonka Esme oli ostanut Tallinnasta. Sinä päivänä näin kaikki äänet.

Aamiaispöydässä näin isän äänen tulevan hänen suustaan ja heiluttavan urheilusivuja. Näin alaoven rysähtävän kiinni ja ikkunan helähtävän. Näin bussin jyrisevän, näin koulun kellon soivan, se oli kaunis näky, kaikkien kasvot ja jalkaterät kääntyivät samaan suuntaan kuin kuviokellujilla. Näin matematiikanopettajan haukahtelevan aataminomena punaisena, näin Jokelan aukovan päätään, näin Mirjamin takaraivon asennosta hänen esittävän täsmälleen oikeita vastauksia.

Illalla menin rannalle ja näin tuulen vinkuvan paljaissa puissa ja niiden oksien rahisevan toisiaan vasten, katkeamaisillaan oleva kiipeilyoksa natisi ja narahteli rytmikkäästi. Näin aaltojen raapivan ja rouhivan kiviä ja pisaroiden poksuvan ja räiskähtelevän alassuin nukkuvan lasikuituveneen kylkeen. Näin simpukan ja nostin sen silmäni eteen.

Taidehalli

Oikeasti ihmisen silmät ovat takaraivossa, takaraivon sisäpuolella. Sen tietää siitä että ihminen näkee kaiken itsensä läpi. Näytä ihmiselle keinonahasta ommeltu ihme ja hän sanoo: meillä oli kotona tuollainen sohva kun olin pieni. Näytä ihmiselle kuperkeikkaa heittävä piispa ja hän sanoo: minäkin osaan tehdä kuperkeikan, tahdotko nähdä. Näytä ihmiselle rohkea teko ja hän sanoo: minä en kyllä tuollaista takkia panisi ikinä päälleni.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Ihmisen tekemä, ihmisen tehnyt

Asvaltissa ihottumaa, ruhjeita ja rohtumia
Murtumia, pullistumia, ryppyjä ja raskausarpia
Vieressä metsä
työntää keskosnukkaa.