Ilpo Tiihosen sanoin: "Jos valtion on pakko tappaa, tappakoon/ ei muuta syytä tarvitakaan / valtioon"

Jos siis jonkun valtion johto haluaa, että valtion kansalaiset kituvat kuoliaaksi esimerkiksi luonnonkatastrofin heikosti hoidetuissa jälkimainingeissa, niin kukaan ei voi tehdä sille mitään. Enpä ollut tuotakaan tajunnut.

Sitä luulee, että kun minun yläpuolellani on taho, joka valvoo minua, ja sen tahon yläpuolella taho, joka valvoo sitä tahoa, niin eiköhän kaikilla muillakin tahoilla ole valvova taho, joka tarvittaessa ojentaa. Mutta eihän valtion yläpuolella ole mitään, vieressä vain. Kansainvälinen painostus ja kaiken maailman hyvää tarkoittavat julistukset ovat toki kivoja juttuja, mutta niistä välittäminen on pulskeiden hyvinvointivaltioiden juttu, josta pidetään kiinni vain niin kauan kuin ei ole kiireisempiä intressejä. Tulipa totalitarisoitu olo.

(Otsikko hätäisesti ulkomuistista.)

Onnea, osa VI

Toukokuussa on paljon syntymäpäiviä. Yhden niistä viettää tänään Paul David Hewson, 48-vuotias tiettävästi Irlannin pääkaupungissa kirjoilla oleva viihdemuusikko ja maailmanparannuksen harrastaja, joka tunnetaan myös nimellä Bono.

Bono on vähän niin kuin Jari Tervo. Molemmat puhuvat aforismein ja sloganein, ainakin haastatteluissa, ja molempien diggailu on joissakin piireissä vulgääriä. Molemmat alleviivaavat ironista otettaan elämään; Bono on kuitenkin pohjimmiltaan pateettinen kaveri. (Tervosta en tiedä.)

Onnea lapsuuteni sankarille! Mitä siitä, että olet lyhyt, kirjoitat banaaleja laulutekstejä, poseeraat paavin ja muiden riistäjien kanssa etkä tullut kesällä 1997 Helsingissä tapaamaan hotellin pihalla odottaneita faneja. Tulet aina olemaan ensimmäinen, ensimmäinen monista ihailun kohteista joista en osannut päättää, halusinko tulla heidän kaltaisekseen vai heidän tyttöystäväkseen.

Syntymäpäivää viettää tänään myös Juri, mies joka tekee mitä vulgääreimpien asioiden diggailusta äärimmäisen hienostunutta. Onnea!

Onnea, osa V niin kuin veli (hyvä)

On aika onnitella Seija Sarttia, joka "kirjoitti" Helsingin Sanomien viime Kuukausiliitteeseen "artikkelin" otsikolla Naiset tekevät sen itse. Sartti keräsi erilaisista tiedotusvälineistä ja liitti perätysten varsin vaikuttavan kokoelman naisten haastattelulausuntoja, jotka saavat sanojansa vaikuttamaan tyhmältä - siis Seija Sartin mielestä. Tyhmältä Seija Sartin mielestä vaikuttaa, jos on eri mieltä kuin Sartin mies, jonka sukunimi on Laitinen (hänen etu- ja liikanimiensä kirjoittaminen saa elämäni vaikuttamaan tyhjältä).

"Jutun" ingressissä lukee: "Miehet syrjivät, vähättelevät, mitätöivät, esineellistävät, halventavat ja pilkkaavat naisia. Mutta naiset osaavat tuonkin paremmin." Esineellistämiseksi, halventamiseksi jne. Sartti lukee mm. naistutkijoiden yritykset selittää näkemyksiään Helsingin Sanomien yleisönosastossa ja rinnastaa niihin erinäisten ulkonäöllään töitä tekevien naisten ulkonäköä koskevat kommentit erinäisissä muuntyyppisissä julkaisuissa.

Onnea, Seija! Hienosti syrjitty, vähätelty, mitätöity, esineellistetty, halvennettu ja pilkattu! Ihan itsekö copy-pastetit palstatilan täyteen, eikö kukaan mies yhtään auttanut? Paljon onnea.

Onnea, osa IV

Jonakin päivänä vielä löydän sinut, oi syy siihen miksi jotkut ihmiset eivät kestä hiljaisuutta. En minäkään kestä yli viidentoista sekunnin vaivaantunutta hiljaisuutta, nuorempana en kestänyt kymmentäkään, mutta ei minusta se vielä ole vaivaannuttavaa, jos kesken teatterinäytännön näyttelijät ovat kolme sekuntia vaiti. Ehkäpä olen jotenkin poikkeuksellisen onnekas ihminen.

Joten onnea vain sinullekin, setä joka saavuit TTT:n Seitsemän veljeksen esitykseen väliajan jälkeen ja huokailit, ähkit, yskit, kähähtelit ja kuiskuttelit rouvallesi lakkaamatta, sitä äänekkäämmin, mitä hiljaisemmalle näytelmä oli väännetty. Paljon onnea!

Setää lukuun ottamatta teatteri-ilta oli viihdyttävä, virkistävä, vauhdikas ja koskettavakin. Aleksis Kiven tekstiin sitoutuneesta mutta kuvastoltaan nykyaikais-parodis-populaarikulttuuriviittauksellisesta dramatisoinnista oivaltui ainakin se, miten paljon nykyaikainen maajoukkueurheilu ja toisaalta rockmusiikin uhokliseet ammentavat samasta äijäenergian* suonsilmäkkeestä kuin Kivi.

*Anteeksi. Pahoittelen sanavalintaa. Syvästi.

Onnea, osa III

Tänään on rakkaan Rooibokseni syntymäpäivä. Sellaista integriteettiä ja itsekuria ei ole kellään, eikä niin vankkaa vakkaa kynttilänsä päällä, joissain asioissa. Onnea! Kaikissa asioissa.

Syntymäpäivää viettää tänään myös hullu ystäväni N, joka hienosta virasta eturivin yrityksessä huolimatta on aivan yhtä hullu kuin kahdeksantoista vuotta sitten leirikeskuksen kerrossängyn yläpetiltä pää alaspäin roikkuessaan. Ehkä juuri siksi olemme onnistuneet saattohoitamaan symbioosimme aikuisten naisten ystävätärsuhteeksi, jossa lähetetään joulu- ja syntymäpäiväkortit ja käydään kerran vuodessa kahvilla päivittämässä kuulumiset ja joka tuntuu hienolta ja tärkeältä juuri sellaisena. Onnea!

Ja onhan tänään myös suloisen kummityttäreni nimipäivä. Minulla on ikävä häntä. Onnea!

Kiinalaista vesikidutusta Kallaveden rannassa

Minulla on savolaisperimääni on aika pieni ja hento ote, mutta kaksi savolaista sanaa on seurannut minua läpi elämäni. En käytä niitä usein, koska en halua tuhlata niitä ihmisiin jotka kenties nauraisivat niille tai eivät välttämättä ymmärtäisi niitä, mutta joskus juttelen niillä itselleni, ja silloin en voi estää voimaantunutta hymynhäivää. Nämä lähes sietämättömän osuvat, onomatopoetiikkaa lähestyvät verbit, jotka olen oppinut varhaislapsuudessa itseeni kohdistuvista kieltolauseista, ovat kajertaa ja värnytä.

Onnea, osa II

Tänään onnittelen kaikkia, joiden syntymäpäivästä Eppu Normaali on tehnyt kappaleen, mutta erityisesti erästä tyttöä, jonka sydämeen taisin kerran kauan sitten tehdä pikkuisen särön. Olin jyrkästi sitä mieltä, ettei minuun voi kukaan ihastua, ja että kaikkien sellaiseen mahdollisesti viittaavien merkkien täytyy olla silkkaa kuvitelmaa. Saman logiikan mukaan minulla oli mielestäni täysi oikeus käyttäytyä kuin mitä kliseisin kusipää sellaisia merkkejä havaitsevinani ollessani. Se oli silkkaa hämmennystä ja defenssiä, joita vielä pahensi se, että tyttö oli tyttö. Nyt osaisin olla imarreltu ja vaihtaa tarvittaessa sekä puheenaihetta että maisemaa kenenkään kärsimättä, mutta nyt on liian myöhäistä. Tyttö on selvästikin toipunut; Facebook-kuvassaan hän poseeraa säteilevästi hymyillen kahden kauniin lapsen kanssa. Haluaisin toivottaa hänelle hyvää syntymäpäivää. Ja paljon onnea.