keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Kuukauden rautatablettiannos korvauksetta

Utopia, dystopia, anemia. Puhalletunhauras maisema jossa läpikuultavat valkovuokot plaa plaa plaa. Kirves mättäälle, ronski kouraus rahkasammalta avohaavaan, viimeistellään likaisen kämmenen läimäyksellä hikiseen niskaan, hirvikärpänen perkele. Ei ihminen osaa kätkeä jälkiään, punaisessa purosessa kajoamisen haju. Palokärki vaikenee, kuuluu sirppisolujen laulu.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Ajattelen usein kaunokirjoituksen vetämistä suoraksi

Ajattelen usein kaunokirjoituksen vetämistä suoraksi. Että tarttuisi sanaa päästä kiinni ja kiskoisi tai ehkä hivuttaisi kunnes olisi vain viiva, ensin kihara sitten kireä, bassonkieli, kuuluisi kumea pom kun sitä rämpäyttäisi. Mutta mitä tapahtuisi teen viivoille ja ääkkösten yltä yksin jääville aaltoviivoille, niin ja iin ja jiin pisteille ja sille pikkuviivalle joka viimeistelee q-kirjaimen? Ne kai jäisivät lojumaan pitkin poikin niin kuin lumen alta paljastuvat tupakantumpit bussipysäkille. Tai joku oikein pihi voisi yrittää liittää ne viivan jatkoksi. Tämä on ainoa todellinen tapa mitata tekstiä, muuttaa sanat sanomat sanomiset kiistattomiksi.

Joskus ajattelen että se viiva olisikin lankaa, se alkaisi nopeasti valua lätäköksi lattialankuille, uhkaisi solmiutua, eikä solmuista lankasuttua niin vain mitata. Minä kerisin sen langan siistiksi palloksi ja se pallo kasvamistaan kasvaisi, vierittäisin sitä vierelläni, rennosti toisella kädellä, tai ehkä hyppelehtisin sen perässä kuin vanhan painokuvan pikkupoika vanteineen. Ja aikanaan, kun olisi aika, minä tilaisin kuumailmapallolennon ja kuormaisin keräni koriin. Kaukana kaukana taivaalla minä tarttuisin kiinni sen langan päästä ja sysäisin kerän alas, kas noin kävi sanoille, kas näin kävi kirjoitukselle.

Ja kaukana käänteisenä tähtitaivaana välimerkit, asvalttiin tallotut purukumit.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Pajamäki

Se harmaa josta koneet tehdään ja joka on kaunista vain kolhittuna, sitä minä taon, sitä minä nuijin ja vasaroin kunnes on jäljellä pelkkää pintaa kuin reikiä vaille pitsiä, siihen minä kietoudun. Se laskeutuu leningiksi jonka helmojen alle mahtuu kaikki, viisi vahtisotilasta karvahatuissa ja se tukkaansa pesevä tyttöpatsas tehtaanpuistosta, rikat ja muruset jotka olen jalansyrjällä työnnellyt harjanteeksi, koko eläintarha ja yksi tikkuaski, kaikki.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Kun tuuli yltyy sateen edellä, lehtien vaaleat alapuolet muodostavat hitaalle silmälle kuvioita

Lempeä madonna kumartuu vauvan puoleen, avaa kapalot hampaillaan, puraisee valkeasta vatsasta mehukkaan palan niin että rouskaus vain kuuluu, pyyhkii suunsa kämmenselkään, sitä tahraa voisi vaeltaa palvomaan kaukaa. Tunnustelee onko sädekehä siististi, iskee silmää, heilauttaa viitanreunan, sinisen viitan, vaalea sisäpuoli, kasvojensa peitoksi, suljettu.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Kirpputoritavaroita

Tosi vanha painava metallinen kulho 70-luvulta
Savesta astia koiran kuppi
Vihreä lasi pullo
Wanha Emali Kattila
Arabia (astia)
Soikea vanha puinen koriste seinälle
Kulho alusta
Hieno matkamuisto (moskovasta)
Jakkutakkivyöllä (käyttämätön)
Housu 44
Kiva lelu
Nyt! Sulka koriste!
Kirja (paasi linna)
Kirja
Kirja
Kirja
Kirja
Kirja
Koulu kirja

torstai 8. huhtikuuta 2010

Alkuja

Antakaa meille
Hänkään ei tiedä
Miljoona pisamaa
Vaaleat ripset
Tuhat tyllihametta
Haudalle oli tuotu lintulauta.

Ämpärillä voi
Täällä ei saa
Hänellä oli jo
Annoin sen nimeksi
Voisitko sinä
Liftasin heidän kyytiinsä Lopella.

Lapsi ei ollut
Kukaan ei nähnyt
Lihaan painunut
Joko te tulitte
Minä en taida
Se soi vielä seuraavanakin päivänä.

Puhu mulle

Lirkuta lätise livertele lurittele pursota putkilosta paksua puhetta (pateettista pateeta) kiekuroiksi pahvisen piiraan pinnalle, kaadu selällesi marenkiin ja sotke työhaalarisi, kreemiin kengänpohjat.