Minä sinulle putkiremontin näytän

Minä kirjoitan sinulle putkiremontista, siitä kuinka kirjahyllyni on kalmankalpeassa kevytpeitteessään kuin seinänkokoinen seitifilee, kuinka takapihan jätelavalta erottuu kaakelinsiru johon on hammastahnalla liimattu musta hius, kolmen viikon juurikasvu, se oli se ilta kun seinä sai lohduttaa otsaani. Minä kirjoitan sinulle työmaan siivoojasta joka laulaa rapussa vietnamiksi ja näyttää takaa lapselta mutta on edestä paljon nähnyt, kirjoitan sinulle tuuletusparvekkeelta avautuvasta vesiliukumäen näköisestä roskakuilusta ja kaikesta siitä mitä olen sinne salaa heittänyt. Minä kirjoitan siitä miltä tuntuu kun ei voi mennä kotiinsa ja menee kuitenkin ja istuu jätesäkkipinon päällä pölyiset tohvelit jalassa ja pitelee muovimukista molemmin käsin. Mutta minä en kirjoita niitä anekdootteja jotka olen tallettanut vasemman korvan taakse tukalien tunnelmien taltuttamista varten (sillä putkiremontti on kuin syöpä tai sää, kaikkihan tuntee jonkun joka on sen kokenut).

Minä kirjoitan sinulle siitä kuinka näin sinut kadulla ja kasvatin kiireesti karvaiset kaninkorvat ettet sinä minua tunnistaisi, ja siitä minä kirjoitan kuinka aina täytyy purkaa ennen kuin voi kuivattaa, eristää, tasoittaa, laatoittaa, nousta seisomaan ja pyyhkäistä sormellaan sileää kylmää pintaa.