Tahdotko nähdä nätin cv:ni?

Mitä oikein on tuo myyttinen seksi, jota naiset eivät anna, vaikka miehet kuinka vonkaavat? En mitä ilmeisimmin ole koskaan harrastanut sitä.

Timo Hännikäinen selittelee viime viikon Vihreässä langassa Ilman-nimistä kirjaansa, joka on tuonut hänelle runsaasti mediahuomiota eikä varmaan ihan pelkkää päänsilitystä. Artikkelissa Hännikäinen kutsuu seksinpuutetta yhteiskuntamme viimeiseksi tabuksi, joka purettaisiin avoimemmalla seksuaalikulttuurilla ja luontevammalla, inhimillisemmällä suhteella seksiin. Tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että naisten pitäisi ns. antaa kaikille jotka ns. sitä pyytävät. Nykytilanteessa Hännikäisen mukaan naiset antavat vain komeille, rikkaille, lihaksikkaille ja akateemisille miehille, ja muut jäävät ilman, mikä aiheuttaa surua ja murhetta.

Olen varma, että kaikki älyllis-analyyttiset sanat, mitä tähän voi sanoa, on sanottu jo monta kertaa. Siksi raotan mielipidettäni nyt toisesta suunnasta (pikkuveljen ei ole pakko lukea).

Minulta ei ole koskaan vongattu seksiä tavalla, jota Hännikäinen kirjassaan ja Langan kirjoituksessa niin sydäntäsärkevästi kuvailee. (Sen sijaan useat miehet, niin lihaksikkaat kuin hintelätkin, ovat kyllä tulleet kapakassa kysymään, olenko lesbo.) Populaarikulttuurin avulla olen ymmärtänyt tämän johtuvan siitä, että olen suhteellisen ruma ja melko fiksu, pidän jälkimmäisestä seikasta kovaa meteliä enkä juuri pyri peittelemään ensinmainittua. Siitä huolimatta olen ollut sillä lailla useiden miesten kanssa. Kaikki ovat havaintojeni mukaan heittäytyneet tilanteeseen aivan vapaaehtoisesti. Miten siinä niin on päässyt käymään? No siten, että ihmisen seksuaalinen haluttavuus saa ihan uusia ulottuvuuksia, kun häneen tutustuu. Jutteleminen on siihen helppo, edullinen ja paljon käytetty tapa. Muitakin on, minuun tutustumiseen on käytetty muun muassa kirjallista kommunikaatiota. Ja ei, siihen ei suinkaan ole aina tarvinnut kuluttaa vuosia tai edes päiviä (minähän sanoin, ettei pikkuveljen ole pakko lukea).

Kaikki tutustumiset eivät tietenkään johda seksiin. Mutta jotkut johtavat. Ja kaikki, jotka johtavat seksiin, eivät johda parisuhteeseen, vaikka jotkut johtavatkin. Alkuun ne joka tapauksessa ovat aivan samanlaisia tutustumisia kuin ne, jotka eivät johda mihinkään. Minusta ihmisiin tutustuminen on useimmiten mielenkiintoista ja mukavaa, seurasi siitä mitä tahansa. Olen myös pannut merkille, että pienen tutustumisen jälkeen ei useinkaan enää ole kysymys siitä, että joku vonkaisi ja joku toinen sitten joko suopeasti antaisi tai julmasti pihtaisi.

Hännikäisen pojan ja Laasasen sedän tapaisten tyyppien teorioissa tällainen on akkojen lätinää, koska miehen pitää saada seksiä heti kun sitä tekee mieli, siis ilmeisesti tosiaankin heti, saman tien. Naiset taas haluavat saman rakennelman mukaan tutustua ensin tietysti siksi, että ehtisivät arvioida lompakon paksuuden ja miehen hyödyllisyyden tulevan siipeilysuhteen kannalta, vai miten se nyt meni, ja siksi minä olen väärässä ja naisten pakollinen bordellipalvelus, jota Hännikäinen teoksessaan kuulemma ehdottaa, on ainoa vaihtoehto. Joten eipä siitä sitten sen enempää.