Hei, älä koskaan ota Vergiliusta luoksesi asumaan

Ajatelkaa, jos sanaa runo ei olisi lainkaan olemassa. Sen sijaan olisivat sanokaamme sanat kuno ja huno. Toisella viitattaisiin sentyyppisiin teksteihin, joita vaikkapa Harry Salmenniemen esikoisteos sisältää, ja toisella sellaisiin, joita julkaistaan Rakkausrunot-sivustolla. Käsitteinä huno ja kuno suhtautuisivat toisiinsa vähän niin kuin veitsi ja haarukka; ne kuuluisivat ilman muuta samaan kategoriaan, mutta olisivat olemukseltaan ja käyttötarkoitukseltaan toisistaan selvästi erottuvia. Ja ennen kaikkea kukaan ei tulisi väittämään, että toinen on toista parempi, tärkeämpi, rahvaanomaisempi tai vaikeatajuisempi, sillä kenenkään mielestä niitä ei olisi mitään järkeä verrata.

Kuten jokainen Scrabblea pelannut tietää, maailma on täynnä erehdyttävästi sanan näköisiä kirjainyhdistelmiä, jotka eivät tarkoita mitään. Se on hirveää tuhlausta, kun samaan aikaan olemassaoleviksi sovittuja sanoja venytetään väkisin merkitsemään asioita, joilla on vain vähän yhteistä tai joita kannattaisi tulkita mieluummin muiden kuin yhteisten piirteidensä kautta. Se johtaa vertailuun ja arvottamiseen täysin epärinnasteisten asioiden välillä, kun samalla sanalla kutsuttujen asioiden automaattisesti oletetaan ikään kuin kilpailevan samassa sarjassa. Millä perusteella vaikkapa minun suihkuharrastukseni ja Monica Groopin elinkeino ovat molemmat "laulua"? Tai Maus ja Masi "sarjakuvia"? Tai Tero Saarinen ja Johanna Tukiainen "tanssijoita"?